Hei, olen pitänyt hiljaiseloa koska elokuun loppu oli aavistuksen hektinen. Täytin 30 ja menin kihloihin (vaikka virallinen päivä on 1.9.19), näin muutaman jutun mainitakseni. Se selittelyistä, asiaan. Leivoin pitkästä aikaa korvapuusteja. Niistä tuli valtavan hyviä mutta pääasiassa todella rumia. Viimeinen satsi vähän paloi, kun munakello haluaa selvästi jättäytyä eläkkeelle. Kutsuin äitini kahville ja puustille. Tuli puheeksi vaatekaapin raivaus. Äiti ehdotti että mitä jos nyt kävisin sen läpi niin hän voisi viedä ne mennessään ja varata kirpparipöydän. Itsehän olisin vaan vienyt ne kierrätyslaatikkoon koska en todellakaan jaksa kaupata mitään rättejä ja siivota päivittäin myllättyä kirppispöytää. Onneksi eläkeläisellä on aikaa ja kiinnostusta moiseen. Olen pakoillut tuota kaapin läpikäyntiä jo kuukauden päivät, mutta ei siinä sitten lopulta mennytkään edes puolta tuntia. Ainakin kuusi muovipussillista vaatteita ja kenkiä lipui ovestani ulos hetki sitten. Eikä muuten tule ikävä...
Lapsi ruinas äiti osta laatikosta pois tuo kaunis lelu Komerosta yhden leikin jälkeen hautapaikan sai vain.. Hyödytön materia on tavaraa jota ostaa lähinnä ostamisen ilosta, se tuo onnen hetkeksi kunnes se sitten unohdetaan kaappiin. Etenkin lapsille tykätään ostaa kamalat kasat leluja, joita lapsi ei sitten osaa arvostaa, kun aina saa uutta tilalle kuitenkin. Minulla ei ole lapsia, mutta jos joskus on, toivon että äitiys ei sulata osaa aivoistani enkä lankea tuohon älyttömään lelujen hamstraamiseen. Saatika sitten ala ostelemaan lastenvaatteita uutena. Siinä ei ole mielestäni järjen hiventäkään, kun lapset kasvavat niin nopeasti ja kirpparilta saa hyvää halvalla. Lasten vaatteet ovatkin about ainoa asia jossa hyvä ja halpa kohtaavat kirpputorilla. Sananen leluista Olen mielestäni aina pienenä kohdellut lelujani suhteellisen hyvin. Olen ikuisesti katkera siitä, etten saanut ruinaamisesta huolimatta milloinkaan Ken-nukkea. En tiedä miksi en saanut. Barbieita oli useamp...