Siirry pääsisältöön

Mistä mihin miten missä miksi


Säästäminen ja rahankäyttö on aihe mihin törmää usein somessa. Kysellään vinkkejä miten voi säästää, mistä voi säästää ja mihin voi säästää. Tässä nyt pienen romaanin verran vinkkejä ja näkökulmaa, miten voit pienentää menoja. Kerron myös miten mä säästän rahaa.


Laadi budjetti

Jos et tiedä mistä raha tulee ja ennen kaikkea mihin se menee, on sinun vaikea säästää. Oon itse vasta aloittanut penno.fi:ssä oman budjettipiirakan täyttämistä. Kerron siitä sitten myöhemmin, kun on jotain kerrottavaa. Voin kuitenkin suositella tuota pennoa jo nyt, se on tosi kätevä ja selkeä.

Kilpailuta palvelut, mutta älä astu miinaan

Liittymät
Kyllästyin aikoinaan kalliiseen, melkein 30 euron puhelinlaskuuni. Vaihdoin liittymäni toiselle operaattorille. Aloin sitten saada vanhalta operaattoriltani viestejä, joissa minua maaniteltiin pysymään heidän asiakkaana. Ensin hinta laski pariinkymppiin, seuraavassa viestissä kympin tienoille ja kun siihenkään en vielä tarttunut, viimeisin tarjous oli 5,99€/kk. Siis täysin samasta liittymästä (rajaton 4G) josta olin vuosikaudet maksanut melkein 30€ kuukaudessa. Peruin siltä seisomalta liittymänvaihdoksen ja tartuin tuohon tarjoukseen. 360€ vuodessa vs. 72€ vuodessa, ei kovin vaikea valinta. Tarjous on toki määräaikainen kahden vuoden tarjous, mutta sitten kilpailutan liittymän taas uudestaan.  Suomalaiset operaattorit eivät palkitse siitä, kuinka kauan olet ollut heidän uskollinen asiakkaansa. Vasta sitten kiinnostuvat, kun olet vaihtamassa pois.
Mieti myös tarvitsetko nykyaikana tekstari- tai puhepaketteja. Itse en puhu käytännössä koskaan puhelimessa ja tekstailut hoituvat Facebookin messengerin, WhatsAppin tai jonkun muun vastaavan kautta. Näiden palveluiden kautta onnistuu myös soittaminen, olettaen että vastapuolella on sama sovellus käytössä.

Sähkösopimus
Monesti kehotetaan kilpailuttamaan myös sähkösopimus. Fiksua se saattaa ollakin, varsinkin jos asuu sähkölämmitteisessä talossa. Pari viikkoa tutkin asiaa tarkemmin ja aluksi suuni loksahtikin auki kun hävyttömän edulliset tarjoukset pamahtivat näytölle. Tässäkin asiassa pätee sama vanha totuus, "Jos joku kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä on". Googlettelin tietoa näistä halvat tarjoukset tehneistä sähkönmyyjistä enkä vakuuttunut ollenkaan, palaute oli melko huonoa. Lisäksi selvisi että mehevä tarjoushinta näillä halpayhtiöillä on usein voimassa vaan kuluvan kuukauden loppuun. Hinta tarkistetaan joka kuukausi ja vuositasolla et välttämättä ole lopulta säästänytkään juuri mitään tai yhtään mitään. Täytyy myös muistaa että maksat näille firmoille vaan sähköenergiasta. Siirtomaksun maksat aina paikalliselle toimijalle, sähköverkon omistajalle. Siirtomaksu ja verot kattavat hinnasta yleensä reippaasti yli puolet. Näihin ei voi itse vaikuttaa. En siis itse jaksa vaivautua nykyisessä pienessä kerrostalokämpässäni kilpailuttamaan sähköä, kun laskut ovat ihan kohtuulliset.

Pankkipalvelut
Puhuimme viikonloppuna kaverini (Dardemoj) kanssa raha-asioista ja pankkipalveluiden hinnastot tulivat juttulistalle. Meinasin vetää kahvit väärään kurkkuun kun kaveri kertoi oman pankkinsa hinnastosta. Hänellä on siis käytössä Aktia. En kerro tässä mitään pankkisalaisuuksia, nämä hinnastot on ihan kaikkien nähtävillä pankkien sivuilla.
Hän maksaa siis pankkiasioinnistaan, mukaanlukien verkkopankki, tilit ja kortti, 12€/kk.
Omat pankkipalveluni vaihdoin pari kuukautta sitten POP-pankista Osuuspankkiin ja tällä hetkellä maksan tuosta samasta setistä, plus vielä säästölipas sekä ASP-tili, 2,95€/kk. Nämä veloitetaan ensisijaisesti kertyvistä bonuksista.
Lisäksi minulla on tili ja kortti S-pankissa jossa kuukausittaiset kulut ovat pyöreää nollaa. Mielestäni S-pankki onkin ensisijaisesti paras vaihtoehto tällä hetkellä. OP:ssa on kuitenkin sellaisia ominaisuuksia joista minä pidän, siksi haluan pitää päivittäisasioinnin siellä. Ei pankkia kannatakaan vaihtaa sokeasti pelkästään palvelumaksujen takia, vaan punnita muitakin asioita. Ai niin, monelle alle 26-vuotiaalle pankkipalvelut ovat halvempia tai ilmaisia. Ei lohduta meitä vanhoja kurppia enää tämä.

Vakuutukset
Vakuutukset kannattaa ehdottomasti kilpailuttaa. Itse tutkin niitä vähän väliä, etenkin moottoripyörän vakuutusten osalta. Ajoin viime kesänä A-kirjaimen ajokorttiini ja ostin uuden prätkän. Se (uutena ostettu moottoripyörä) ei ollut ehkä viisaimpia päätöksiäni mutta toisaalta, olen tykännyt sillä huristelusta. Uuden motoristin vakuutukset ovat silti melko korkeat, kun bonuksia ei vielä ole ehtinyt kertyä. Vakuutuksen hinta riippuu monesta asiasta kuten vaikkapa iästä, paikkakunnasta ja sukupuolesta sekä tässä tapauksessa pyörästä ja sen tehoista. Tuntuu että vakuutusmarkkinoilla on viidakon lait sillä hinnoissa ei mielestäni ole mitään tolkkua. Jossain sama vakuutus maksaa tonnin, jossain 500€. Keskittämisalennuksetkin kannattaa huomioida. Näkemällä pienen vaivan, voi säästää satasia. Autossa minulla on vakuutus jossa ajokilometrit on rajattu 5000km vuodessa ja tämän ansiosta hinta on halvempi. Ajan autolla aika vähän, varsinkin nyt kun on moottoripyörä.


Älä osta mitään turhaa paskaa, älä säilö turhaa skeidaa

Ylläolevan lauseen alku on lainattu Julia Thurénilta. Lopun keksin itse. Olen alkanut viimeaikoina ahdistumaan tavarasta. Mitä hittoa minä kaikella rojulla teen? Haluan siitä eroon enkä ainakaan halua sitä lisää. Vaatekaappi pursuu vaatteita joita en käytä. Kenkiä on herra tietää kuinka monta paria enkä käytä puoliakaan niistä.
Ennen ostin kirjat aina omaksi, nykyään olen tullut järkiini ja lainaan ne pääasiassa kirjastosta. Joskus kirjan ostaminen voi kuitenkin olla kannattava sijoitus. Kerron niistä enemmän tulevassa Pahan päivän muki -postauksessa.  Olen ensisijaisesti sitä mieltä että ajatus "kyllä tätä voi joskus vielä tarvita" on häränkakkaa ja hamstraajan puhetta. Materia ei tee onnelliseksi, kuin ihan pieneksi hetkeksi.
Kirpputoreilla törmää usein hamstraajan pöytään. Hamstraaja on hinnoitellut rikkinäiset rojunsa tunteiden perusteella pilviin. Näin hänen ei melko varmasti tarvitse luopua tavaroistaan. Ei niitä kukaan osta.


Säästäminen

Minä säästän tällä hetkellä viiteen eri kohteeseen. ASP-tilille, Bank Norwegianiin, SVEA Ekonomiin ja Nordnetissä lähinnä rahastoihin. Lisäksi OP:ssa minulla on säästölipas jonne jokaisesta korttiostoksesta menee 1,50€. Sieltä ne sitten ryppäinä siirtyvät OP Maailma Indeksi -rahastoon.
Miksi tämä kaikki on niin helppoa? Koska se on automatisoitu. Sitä ei tarvitse miettiä, rahat siirtyvät itsekseen kohteisiinsa, kun vaan näkee pienen vaivan alussa ja laittaa homman pyörimään.  Jos jossain kohtaa huomaan että nyt eivät rahat riitä arjessa, täytyisi säästösummia varmaan fiksata. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin hyvä, eikä säästäminen aiheuta stressiä vaan pikemminkin mielihyvää. Olen ennen kokeillut pankin omia "säästötilejä" joissa on ensinnäkin yleensä aivan onneton korko, tällä hetkellä monessa paikassa lähestulkoon nollassa. Omassa pankissa rahat ovat lisäksi jatkuvasti näkyvillä, kun vierailee verkkopankissa. Ne hohkaavat ja huutavat että tule ja nosta meidät ja osta jotain turhaa materiaa! Sinä tarvitset viidet eri uikkarit, nythän on kesä!
Näissä tileissä (Norwegian ja Svea) on paitsi se hyvä puoli, että ne ovat ilmaisia ja poissa silmistä, niistä rahan siirtäminen omalle käyttötilille kestää aina pari pankkipäivää. Yleensä tarve ostaa turhaa paskaa kestää vain hetken.
Pöydälläni tönöttää myös perinteinen säästöpossu, jossa kyllä on jotain hiluja. En silti suosi suurempaa käteisen säästämistä. Toinen possuista on mieheni ja se vaan asuu täällä, koska tarvitsee lajitoveria. Miehen possu on kuin muumi, sillä ei ole tyhjennysaukkoa ollenkaan. Siksi sillä on vasara mukana. Tuijottaessani tätä kultapossuani, aloin miettimään, olinko lapsuudessa sittenkään Hippo-klubilainen vaan sittenkin kultapossukerholainen? Tässä on varmaan taustalla joku trauma joka on pyyhkinyt muistin. No, sorkkaeläin ku sorkkaeläin.



Lopuksi täytyy tunnustaa etten minäkään todellakaan ole täydellinen. Joskus ostan turhaa skeidaa. Siitä tulee yleensä jälkikäteen morkkis. Nykyään some on täynnä mainoksia joita klikkaamalla pääset verkkokauppaan, pari sormen swaippausta sinne tänne ja tadaa, tuote on tilattu ja maksettu. Kieltämättä tilanne on ostohullulle rikollisen helppo.
Omistan myös turhaa tavaraa josta en malta luopua. Loistava esimerkki lienee Spraykaalien LP. Ei minulla ole edes levysoitinta. No, miehellä sentään on. Kaikki uteliaat vanhemmat jotka menevät nyt YouTubeen etsimään Spraykaalien musiikkia, seuraa varoitus. Poikien varsin viattomasta ulkonäöstä huolimatta en soittaisi näitä biisejä ihan pienten lasten seurassa.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elokuun budjetti

Hei, olen pitänyt hiljaiseloa koska elokuun loppu oli aavistuksen hektinen. Täytin 30 ja menin kihloihin (vaikka virallinen päivä on 1.9.19), näin muutaman jutun mainitakseni. Se selittelyistä, asiaan. Leivoin pitkästä aikaa korvapuusteja. Niistä tuli valtavan hyviä mutta pääasiassa todella rumia. Viimeinen satsi vähän paloi, kun munakello haluaa selvästi jättäytyä eläkkeelle. Kutsuin äitini kahville ja puustille. Tuli puheeksi vaatekaapin raivaus. Äiti ehdotti että mitä jos nyt kävisin sen läpi niin hän voisi viedä ne mennessään ja varata kirpparipöydän. Itsehän olisin vaan vienyt ne kierrätyslaatikkoon koska en todellakaan jaksa kaupata mitään rättejä ja siivota päivittäin myllättyä kirppispöytää. Onneksi eläkeläisellä on aikaa ja kiinnostusta moiseen. Olen pakoillut tuota kaapin läpikäyntiä jo kuukauden päivät, mutta ei siinä sitten lopulta mennytkään edes puolta tuntia. Ainakin kuusi muovipussillista vaatteita ja kenkiä lipui ovestani ulos hetki sitten. Eikä muuten tule ikävä...