First things first

Olen jo hetken miettinyt, voisiko mun räpiköintini taloudellisesti riippumattomaksi kiinnostaa ketään. Huomaan höpötteleväni säästämisestä ja sijoittamisesta itsekseni kotosalla, ikään kuin tekisin podcastia. Koen kuitenkin kirjoittamisen enemmän omaksi lajikseni. Joten hitto miksei? 

Aina on hyvä aloittaa alusta. 

Olen lapsesta saakka ollut kiinnostunut rahasta ja säästämisestä. Tyhjensin usein säästöpossua, pinosin ja laskin kolikoitani. Jopa kiillotin niitä Roope Ankan tyyliin. Muistelen että minulla olisi myös ollut ns. "ensikolikko", kuten Roopella. Kolikko ei tokikaan ollut ensimmäinen tienattu roponen vaan joku satunnainen hilu, jota säilöin arvokkaasti. Harrastin myös "rahanpesua", kirjaimellisesti. Uitin kolikoita fairy-vedessä ja hinkkasin niitä tiskiharjalla. Olisin toivonut että ne olisivat kuin uusia, kimmeltäviä. Lienee selvää että en päässyt tavoitteeseen tuolla menetelmällä. 

Tunsin suurta mielihyvää, mitä enemmän rahaa minulla oli säästössä, enkä hevillä säästöjäni käyttänyt. Pummin rahaa karkki- ja muihin ostoksiin perheeltä.

Osuuspankissa minut liitettiin ensimmäistä kertaa pankkimaailmaan. Hippo-klubiin. Sain oman pankkikirjan ja säästöpossun, Hanna Hipon. Pankkikirja oli vähintään yhtä makea juttu kuin käteiset varat ja vaalin sitä kuin suurtakin aarretta.
Isovanhemmilta saadut setelit olivat todella mieltä ylentävä saalis. Varsinkin kun markkojen vaihtuessa euroihin vanhukset eivät ehkä aivan tajunneet että 20 markkaa ei ole sama kuin 20 euroa. Sain kaksikymppisen kotiin lähtiessä, eikä minun totta puhuen tehnyt mieli alkaa siinä hetkessä valistaa kuinka yksi euro on kuusi markkaa. Kiitos ja anteeksi. 

Suurin saavutukseni koskaan myyntitehtävissä lienee ala-asteajoilta, jolloin keräsimme luokan kanssa rahaa leirikouluun. Olen ikuisesti kiitollinen opettajallemme, joka päätti valita myyntiin kakkutukun tuotteita eikä vessapaperia. En tiedä kuinka uusi tuote Pikkuveljen paras toffeesekoitus silloin oli, mutta se meni kaupaksi kuin väärä raha. Tunnustettakoon että äitini myi näitä myös rutkasti työkavereilleen, mutta kiersin kyllä itsekin paljon ovelta ovelle kaupustelijana. Minut palkittiin luokkani parhaana myyjänä. En vaan enää kuollaksenikaan muista, mikä oli palkinto. Lisää toffeeta, rahaa? Pääasia oli, että pääsimme tienatuilla rahoilla viikoksi leirikouluun Pispalaan sekä vielä kaksi kertaa luokkaretkelle Särkänniemeen. Pahimmat vihollisemme, B-luokkalaiset, pääsivät vain kahdeksi päiväksi johonkin onnettomalle retkelle jota edes kukaan heistä ei varmaan halua muistella. He myivät vessapaperia. 

Pidennetyt teinivuodet (14-27v) vilahtivat rahallisissa merkeissä sellaisessa turbulenssissa, etten ehkä siitä kehtaa tähän sen enempää kertoa - vielä. Silloin mentiin eikä meinattu ja luulen Hanna Hipon joutuneen sellaisenkin hyväksikäytön kohteeksi ettei hän liene koskaan toipunut siitä kunnolla. Hanna viettää huhujen mukaan nykyään karavanarin elämää Siperiassa ja voi hyvin. Toisaalta ihan hyvä että Hanna otti irtioton, sillä ei työssäkäyvän aikuisen ihmisen kannatakaan rahojaan makuuttaa missään säästöpossussa.

Kuva Hannasta Siperian leirillä

                                           

Mikä sitten sai minut heräämään omaan talouteeni kunnolla? En oikein tiedä, onko sille mitään yhtä syytä. Olen kuitenkin jälkeenpäin (wau, näin vuosi tapahtuneesta) miettinyt että yksi varsin erikoinen tekijä tässä on taustalla, joka sai minut kiinnostumaan aiheesta.

Suomen kaikkien aikojen parhaiten menestynyt musiikkialan ammattilainen Jare Tiihonen a.k.a Cheek lopetti uransa vuonna 2018 samaan aikaan huipulla ja montussa, nimittäin Lahden mäkimontussa. Olimme siellä, kuten oli muutama muukin. Keikka oli mahtava ja diipadaapa. Pidän Cheekin musiikista, mutta minua kiehtoo myös se, kuinka menestynyt hän on ja mitä kaikkea hän on saavuttanut. Halusin tietää lisää, joten luin hänen kirjansa JHT: Musta lammas. Kirjassa Jare kertoi jonkun verran raha-asioistaan ja mainitsi kirjan josta kiinnostuin. Robert T. Kiyosakin Rikas isä, köyhä isä. Hyvin pian minulle selvisi että tätä opusta ei löydy mistään kaupasta, ei antikvariaateista, ja kirjastoissakin on kuukauden jonot. Hankin silti kirjastokortin pitkästä aikaa ja lainasin muita saman aiheen kirjoja.

Nälkä kasvaa syödessä ja nyt, vain vuotta myöhemmin, olen oppinut kamalasti. 

Olen löytänyt sijoitusaiheiset blogit ja podcastit joita ahmin. Olen liittynyt Facebookissa "alan" ryhmiin joissa tottakai päden aktiivisesti myös itse, mutta joista saa myös valtavasti vinkkejä ja tietoa fiksummilta.  Säästän säännöllisesti ja automaattisesti joka kuukausi eri kohteisiin. Kirjoitan niistä tarkemmin sitten enstaina.

Raha tuo turvaa ja kuten sanonta sanoo; "Raha ei tuo onnea, mutta mieluummin itken Porchessa kuin Ladassa."

Eiköhän tämä romaani ollut tässä. Jatkoa seuraa, en vain tiedä että milloin ja millaisen aiheen parissa. 

Sitä odotellessa voitte vaikka toteuttaa alla olevaa jatkumoa:

1. Make money

2. Uset that money to make more money

3. Repeat

Hannan kuva on googlesta, sattuneesta syystä